Luovaa kirjoittamista erehdytään usein pitämään pelkkänä harrastuksensa, vaikka se on erottamaton osa kansalais- ja ammattitaitoa. Moderneissa työtehtävissä kirjoitetaan lausuntoja, raportteja, suunnitelmia ja pöytäkirjoja, ja uutta verkkosisältöä luodaan monille eri alustoille. Onnistuneen blogikirjoituksen tai yrityksen esittelytekstin kirjoittaminen voi tehdä eron menestyksen ja massaan vajoamisen välillä.
Pelkkä tietokoneen tai mobiililaitteen omistaminen ei kuitenkaan tee kenestäkään taitavaa kynäilijää. Luova kirjoittaminen vaatii aikaa ja harjoittelua, ja ennen kaikkea motivaatiota tuottaa hyvää ja kiinnostavaa tekstiä.
Mitä on luova kirjoittaminen?
Luova kirjoittaminen keskittyy laajentamaan kirjoittajan käsitystä itsestään ihmisenä, rohkaisemaan lukemaan ja analysoimaan muiden tuottamaa tekstiä. Tiedonhaku, palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat osa prosessia. Kyse ei siis ole vapaasta itseilmaisusta, vaan hahmottamiskyvyn kehityksestä, kuuntelemistaidon parantamisesta ja erilaisten ajattelutapojen kyseenalaistamisesta.
Erilaisia luovan kirjoittamisen lajeja ovat muun muassa:
- Proosa
- Lyriikka
- Draama
- Mediakirjoittaminen eli sisällöntuotanto
Kirjoittajat voivat erikoistua yhteen lajiin tai siirtyä joustavasti yhdestä toiseen tilanteen mukaan. Joissakin tilanteissa tyylien yhdistely voi olla sopivaa ja keino osoittaa luovuttaa. Aina lukijan yllättäminen tällä tavoin ei kuitenkaan käy, vaan tyylilajin on oltava selkeästi tunnistavissa. Jokaisessa on omat erikoisuutensa, jotka on hyvä opetella ennen kynään tarttumista.
Kirjoittamisprosessin vaiheet
Yksinkertaisimmillaan luova kirjoittaminen alkaa kynään tai näppäimistöön tarttumalla. Sanoja ei kuitenkaan naputella paperille ilman tavoitetta ja päämäärää. Koko luovan kirjoitusprossin vaiheet voidaan karkeasti jakaa kolmeen osaan, vaikka kirjoittajien ja heidän metodiensa välillä onkin melkoisia eroja.
Tavoitteen asettaminen – mihin teksti pyrkii?
Jokaisella tekstillä on jokin tarkoitus. Proosassa, draamassa ja lyriikassa motiiviksi riittää kirjoittajan halu pukea sanoiksi ja jakaa yleisölle jokin itselleen tärkeä asia, mutta mediakirjoittamisessa päämäärät ovat usein kaupallisia. Asiakkaan ohjeet on otettava huomioon ja teksti muokattava niiden mukaan kasvattamaan luottamusta brändiä kohtaan tai kehottamaan yleisöä johonkin tiettyyn tekoon, kuten palvelun tilaamiseen tai tuotteen ostoon.
Blogikirjoituksilla ja sosiaalisen median julkaisuilla etsitään näkyvyyttä ja liidejä, joiden toivotaan johtavan rahalliseen konversioon lyhyellä tai pidemmällä aikavälillä. Ansaintamalli voi olla klikkaus- tai mainosperäinen, jolloin tekstiin on lisättävä haluttuja avainsanoja ja linkkejä.
Tekstimassan tuottaminen – kaikki materiaali ei päädy lopulliseen tekstiin
Varsinkaan pidempien tekstien kirjoittaminen ei tarkoita paikoilleen istumista, hihojen ylös käärimistä ja kynän sauhuamista siihen asti, että teksti on valmis julkaistavaksi. Hyviä ideoita voi tulla kauan vielä suunnitteluvaiheen jälkeen, ja jotkut tekstiosuudet sopivat kokonaisuuteen paremmin kuin toiset. Ideoita kerätään ennen toimeen tarttumista, mutta kaikenlaisia sytykkeitä voi ilmestyä myöhemminkin.
Luovassa kirjoittamisessa lisätään, muutetaan ja poistetaan tekstiä, eikä eri osuuksia tarvitse kirjoittaa järjestyksessä. Jos kyse on romaanista, voit aloittaa vaikka viimeisestä luvusta. Nettisivustolle menevän blogitekstin voi puolestaan aloittaa kokoamalla erilaisia listoja, usein kysyttyjä kysymyksiä ja kuvia, ja muodostaa tekstikokonaisuus niiden ympärille.
Tärkeää on, että tekstin tarkoitus pysyy kirkkaana mielessä. Uuden Teslan ominaisuuksista kertova blogi- tai mainosteksti ei voi poiketa sivu-urille kehumaan kilpailevien merkkien etuja. Proosassa juonen on kehityttävä loogisesti koko kertomuksen läpi, vaikka tapahtuvat olisivat kuinka yllättävät.
Tekstin viimeistely ja muokkaaminen – oikoluku ja ulkopuolinen palaute
Keskeneräisyyden sanotaan olevan tekstin normaali tila, mutta luova kirjoitusprosessi tulee päätökseen viimeistään, kun tekstin deadline välkkyy punaisena. Runsas raakamateriaali lisää valinnanvaraa, mutta ennemmin tai myöhemmin kirjoittamiselle on laitettava piste.
Kirjoittajan on itse tarkistettava teksti, otsikot ja kieliasu ennen julkaisua ja mielipiteitä voidaan kysyä myös läheisiltä, työkavereilta tai muilta lukijoilta. Palautteen arvioinnissa on osattava punnita, mitkä muutosehdotukset ovat aiheellisia ja mistä osista kirjoittajan on parasta pitää kiinni kritiikistä huolimatta. Kaikkia on mahdotonta miellyttää, mutta mediatekstissä asiakkaan tai muun tekstin tilaajan sana on usein kirjoittajan ilmaisun vapautta vahvempi.
Kirjoittaminen käy tunteisiin
Tuskin on olemassakaan ihmistä, jolle luova kirjoittaminen tunnereaktioita aiheuttamaton prosessi. Olo vaihtelee innostuneesta epätoivoiseksi, iloisesta kyllästyneeksi ja varmasta epävarmaksi. Tekstin valmistuminen voi huojentaa tai saada olon kumman tyhjäksi. Luova kirjoittaminen edellyttääkin päättäväisyyttä, tunteiden hallintaa ja epävarmuuden sietokykyä. Kirjoittajat vuorottelevat mukavuus- ja epämukavuusalueidensa välillä useita kertoja päivässä.
Miten kirjoittamista voi harjoitella?
Luovaa kirjoittamista on mahdollista harjoitella itsenäisesti erilaisten harjoitusten avulla, mutta parhaimman hyödyn kurssista saa ryhmäopetuksessa. Kerronnan keinot ja rakennetekijät tulevat tutuiksi ja teoreettisen perustan lisäksi kurssille osallistujat saavat henkilökohtaista huomiota, joka auttaa heitä kehittymään kirjoittajina.
Teoriaa sovelletaan käytäntöön työpajamuotoisissa opetussessioissa ja saadaan julkista palautetta tehdystä työstä. Itsenäiset tehtävät puolestaan opettavat lähteiden käyttöä ja kriittistä arviointia, tehokasta ajankäyttöä ja määrätietoista tavoitteiden tavoittelua. Inspiraation odottelemisen sijaan työhön käydään rohkeasti käsiksi.
Missä voi opiskella kirjoittamista?
Erilaisille kirjoituskursseille on tänä päivänä tunkua ja jonot ovat pitkiä. Itseilmaisun ja palautteen tarve toimivat tärkeimpinä motivaattoreina ja tavoitteet vaihtelevat omaelämäntarinoiden jakamisesta ammattimaiseen julkaisemisen tähtäävään koulutukseen. Luovan kirjoittamisen linja löytyy muun muassa Turun, Helsingin ja Jyväskylän yliopistoista.
Suomessa kirjoittamista opiskellaan jo ensimmäiseltä luokalta lähtien, ja tehtävät muuttuvat vaativammiksi sitä mukaan, mitä korkeammalle koulutustasolle edetään. Kirjoittajakoulutukseen on mahdollista hakeutua koulujärjestelmän ulkopuoleltakin, ja saatavilla on useita yksityisiä kirjoituskursseja sekä kansanopistojen ja avoimien yliopistojen järjestämiä opetusohjelmia. Opiskelu tapahtuu läsnä tai verkossa ja kurssien kesto, hinta ja sisältö vaihtelee suuresti kurssin järjestäjän ja paikkakunnan mukaan.
Miten aloittaa kirjan kirjoittaminen?
Lyhyt vastaus olisi alusta, mutta se olisi vai osa totuutta. Ideointi ja tavoitteiden määrittäminen ovat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Keitä lukijasi ovat ja mitä haluat heille välittää? Ideointia seuraa tiedonhakuvaihe, tekstiin tuotto ja muokkaaminen. Kirjoituskurssit ja opintokokonaisuudet voivat auttaa alkuun, mutta pakollista niille osallistuminen ei ole.
Jo tässä vaiheessa mukana voi olla ulkopuolisia palautteen antajia tai ohjaajia, jotka valvovat työnetenemistä. Esimerkiksi Helsingin Kriittinen korkeakoulu ja Vantaan sanataidekoulu tarjoavat kaikille avointa maksullista arvostelupalvelua, johon proosaa, lyriikkaa tai draamaa voi lähettää ammattilaisten arvioitavaksi. Kun käsikirjoitus on valmis, se lähetetään yhdelle tai useammalle kustannusyhtiölle tai julkaistaan netissä omakustanteisesti.