Tämän blogitekstin avulla saat katsauksen 7.5.2020 pidetystä IKI-seminaarista, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa webinaarina. Kevään viimeisessä tapahtumassa teemana oli ”Innovatiivisia polkuja kielitietoisuuteen”, jonka myötä osallistujat saivat monia erilaisia näkökulmia käsiteltäviin teemoihin. Yhteinen iltapäivä aloitettiin yleisillä infoilla Iki-hankkeesta sekä esiteltiin Gunhild Tomter Alstad ja Ilona Leimu, jotka olivat seminaarin tämän kertaiset puhujat.

Ensimmäisenä seminaarilaisille puhui Gunhild Tomter Alstad Norjasta. Gunhildin teemana oli se, kuinka erilaiset kielet, monikielisyys sekä monikieliset toimintatavat näyttäytyvät opettajille arjen työssä. Gunhild herätteli omien esimerkkiensä kautta osallistujia pohtimaan sitä, kuinka erilaisia näkökulmia ihmisillä on, kun puhutaan kielestä. Mikäli esimerkiksi varhaiskasvatuksessa tiimillä ei ole yhtä yhteistä näkemystä siitä, mitä kieli heille tarkoittaa ja kuinka se ymmärretään, voi väärinymmärryksiä syntyä, eivätkä yhteiset toimintatavat välttämättä kohtaa toivotulla tavalla. Ymmärretäänkö kieli esimerkiksi vain enemmistökielen käyttönä vai huomioidaanko kaikkien lasten erilaiset kieliresurssit?

Gunhild nosti esityksessään esille myös sen, kuinka eri tavoin opettajat näkevät itsensä kielenopettajana, ja kuinka tämä käsitys vaikuttaa heidän toimintaansa. Tätä jokaisen tulisikin pohtia, sillä mikäli ymmärtää lähtökohtia sekä näkemyksiä oman toimintansa taustalla, pystyy omaa toimintaansa kehittämään monipuolisemmin. On eri asia nähdä kielenopettaminen erillisinä tuokioina kuin se, että oppimista tapahtuu jokapäiväisessä arkielämässä erilaisissa tilanteissa. Lopuksi Gunhild nosti yhteiseen keskusteluun vielä pohdinnan siitä, mitä kasvattajan on ylipäänsä tiedettävä kielistä sekä monikielisistä toimintatavoista toimiessaan lasten kanssa. Tähän teemaan pitäisi ehdottomasti jo esimerkiksi opettajien koulutusvaiheessa kiinnittää huomiota.

Toinen seminaari-iltapäivän puhujista oli Ilona Leimu, kielikylpyopettaja Hollihaan koulusta Kokkolasta. Hän käyttää kielikylpykielenä englantia, ja hänellä on kokemusta englannin kielen varhentamisesta jo useiden kymmenien vuosien ajalta. Esityksessä osallistujille esiteltiin lukuisia konkreettisia toimintatapoja, millaisia teemoja kielen varhentamisessa voisi esimerkiksi käyttää. Esityksen aluksi Ilona kertoi käyttämistään käsinukeista opetuksessa, ja kertoi, kuinka toimivana hän käsinuket on toiminnassaan kokenut. Käsinukke toimii eräänlaisena viestijänä lapsille siitä, että opettaja on vaihtanut kieltä. Käsinuken rooli fraasikeskusteluissa on myös merkittävä.

Lisäksi erilaiset numerot, värit ja laulut ovat toimivia kielenvarhentamisessa. Ilona painotti, kuinka tärkeää on houkutella lapset käyttämään englantia, kun harjoitellaan yhdessä ääneen sanomista. Hän ei toiminnassaan juurikaan käytä lasten viittaamista puheenvuoron saamiseksi, sillä kun lapset toistavat yhdessä, yhä useampi saa osallisuuden kokemuksia sekä oppii toisilta kuullessaan monia erilaisia kielimalleja. Tällöin myös aremmat lapset saattavat mielellään harjoitella vierasta kieltä, kun kaikki harjoittelevat yhtä aikaa. Jäin esityksen jälkeen pohtimaan erityisesti yhdessä ääneen lausumisen hyötyjä ja merkitystä oppimisessa sekä sitä, kuinka sen tärkeyttä ei välttämättä osata tunnistaa. Itse aion tulevaisuudessa kiinnittää erityistä huomiota sen hyödyntämiseen sekä tuoda sen merkitystä enemmän esille.  

Ilona suositteli omien kokemuksiensa pohjalta, että erittäin hyödyllistä on käyttää omaa kehonkieltään vieraan kielen opetuksen tukena. Kannattaa siis luoda omanlaiset kehonkielitavat, joilla tarkoittaa joitain tiettyjä asioita (esimerkiksi millaisen liikkeen haluat kehollasi ja käsilläsi tehdä, kun haluat, että kaikki lapset sanovat yhdessä). Luo siis juuri sellaiset liikkeet, jotka palvelevat sinua ja tuntuvat omilta sekä ennen kaikkea auttavat ja tukevat lapsia ymmärtämään toiminnassa! Tällä tavoin sinun on mahdollista tehdä opetuksestasi omannäköistä, jolloin toiminta myös tuntuu luontevammalta.

Erilaisten pelien ja materiaalien hyödyntäminen opetuksessa on myös hyödyllistä. Ilona kuitenkin muistutti, että kielten oppimisessa ei tulisi olla kiirettä tai kilpailua, vaan niille tulisi olla erilaiset aktiviteetit. Samoja asioita sekä materiaaleja kannattaa kerrata monilla eri tavoin sekä käydä läpi samoja teemoja monella eri kerralla, sillä rutiinit ovat lapsille tärkeitä. Vaikka samat teemat olisivatkin läsnä useaan kertaan, voi haastetta lisätä lapsille aina tarpeen mukaan. Jos teemana on värit, voidaan tuttujen värien rinnalle ottaa esimerkiksi värin eri sävyjä (vaalea – tumma) sekä ei niin käytettyjä värejä, kuten hopea tai kulta.

Tärkeänä huomiona esityksen lopuksi Ilona nosti esiin myös sen, kuinka lapsilla kuullun ymmärtäminen on ikään kuin siedättämistä. Tällä tarkoitetaan sitä, että lapsen tulisi oppia kuuntelemaan niin, ettei hän pelkää sitä, ettei hän ymmärrä ja lopettaa tästä syystä kokonaan kuuntelemisen, vaan pystyy siitä huolimatta, ettei ymmärrä, jatkamaan kuuntelua. Opettajan on siis tärkeää jatkaa puhumista, ja käyttää esimerkiksi kuvia ymmärtämisen tukena. Saatamme helposti ajatella, että mikäli lapsi ei ymmärrä kaikkea, tulisi hänelle kääntää kaikki vieraskielinen tutulle kielelle. Tulee kuitenkin muistaa, että lapsi pystyy oppimaan vieraalla kielellä sanoja sekä ymmärtää niiden merkitystä, vaikka kaikkea ei olisikaan käännetty. Ennen kaikkea Ilona halusi kannustaa kaikkia osallistujia: teemme kaikki hyvin tärkeää työtä, kun työskentelemme kielen parissa!

Molempien puheenvuorojen jälkeen osallistujat jakautuivat eri pienryhmiin, jonka teemat käsittelivät tarkemmin seminaarin pääteemaa. Pienryhmissä osallistujat pääsivät tutustumaan muun muassa osallistavaan taidelähtöiseen työpajaan, monikieliseen pedagogiikkaan sekä kielitietoisuuteen.  

Molemmista tämänkertaisista puheenvuoroista heräsi erilaisia kysymyksiä ja pohdintoja teemoista, joihin puhujat esitystensä jälkeen vastasivat. Osallistujat saivat monenlaisia näkökulmia teemoihin sekä vinkkejä ja ajatuksia siitä, kuinka itse hyödyntää asioita omassa työssään. Ja mikä tärkeintä, seminaarin puheenvuorot inspiroivat ja synnyttivät halun alkaa kehittämään omaa toimintaani!

Julia Kemppinen

Kirjoittaja tekee varhaiskasvatuksen maisteriopintoihin liittyvää asiantuntijuusharjoitteluaan IKI-hankkeessa.


0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *