Kuulutko niihin entisiin nuoriin, jotka käpertyivät tunnollisesti opiskelemaan vieraita kieliä oppikirjojen sanalistoista ja rakennetehtävistä? Ohitatko silti yhä huojentuneena vieraskielisen keskustelun aina, kun mahdollista? Et ole yksin, sillä monet meistä aikuisikään ehtineistä suomalaisista eivät oikeastaan koskaan ole rohkaistuneet käyttämään koulussa opiskelemiaan kieliä koulun ulkopuolella – ainakaan niin monipuolisesti kuin olisivat halunneet.

Mikä meni pieleen? Ehkä mahdollisuuksia kielten käyttöön ei tarjoutunut tai emme osanneet tarttua niihin. Opimme, että vieraan kielen käyttäminen on lähinnä kirjoitettujen tekstien kääntämistä pieteetillä ja hiljaa. Ehkä meitä ei riittävästi tuettu kehkeytymässä olevan kielitaitomme käyttöön. Opimme ajattelemaan, että kielen oppiminen on yksin pärjäämistä ja kamppailua jotakin tuntematonta tulevaa tehtävää varten. Oli opeteltava ensin ja käytettävä sitten.

Ehkä myös saimme enemmän korjaavaa kuin rohkaisevaa palautetta. Ehkä käsityksemme kielitaidosta samalla rakentui kuin vaivihkaa tarkkuuskeskeiseksi: Halusimme välttää mokia ja häpeää. Samalla meistä tuli epävarmoja tunnistamaan kehittyviä taitojamme sekä löytämään kielten opiskeluun henkilökohtaisia merkityksiä ja tavoitteita.

Monista meistä tuli myöhemmin kasvattajia ja opettajia. Kielitietoisessa koulussa olemme myös kielen opettajia ja kielikasvattajia. Tehtävämme on kannustaa ja tukea (hoito)lapsiamme, oppilaitamme ja opiskelijoitamme käyttämään, havainnoimaan ja kehittämään rohkeasti kaikkia kieliään. Samalla tehtävä on lupa meille itsellemme.

Kielitaito on taito siinä missä mikä tahansa muukin taito. Sitä voidaan mallintaa ja harjoitella samalla, kun kielellä toimitaan. Siihen voi saada ja hakea tukea. Sitä voi oppia.

Osalliseksi pääseminen on oppimista voimaannuttava tekijä kaikissa kasvatuksen ja opetuksen arjen kohtaamisissa. Monikielistyvä koulu on myös opettajalle ja kasvattajalle mahdollisuus rakentaa tietoisesti omaa, vapautuneempaa kieli-identiteettiä ja pedagogista ajattelua. Voimme etsiä historiastamme paitsi haavoja myös niitä tekijöitä, jotka ovat vahvistaneet kieli-identiteettiämme ja jotka auttavat meitä tukemaan muita.

Vaikka emme ehkä kasvaneet toiminnalliseen monikielisyyteen, monilla meistä kävi tuuri. Saimme jo lapsena kokea oman kielemme ja kielimuotomme arvokkaaksi siinä ympäristössä, jossa elimme. Saimme esimerkiksi leikkiä, opiskella, rakastua, surra ja toipua kielellä, joka oli meille läheinen ja jonka kehittymiseen tarjoutui ympäristön kielimaiseman sekä lähipiirin rohkaisevien asenteiden ja osaamisenkin varassa kaikki mahdollinen tuki. Olimme epävarmoja vieraan kielen oppijoita, mutta meillä oli vahva ensikielen perusta kaikelle oppimiselle ja identiteettityölle.

Kasvattajina ja opettajina meidän voi olla vaikea irrottautua menneestä ja hahmottaa itsellemme uusia näkökulmia kielten käyttöön, oppimiseen ja opetukseen. Jotta oma historiamme ei kangistuisi nykyoppijoiden kohtaamiksi pedagogisiksi käytänteiksi, siihen kannattaa tutustua ja sitä kannattaa lempeästi ravistella. Aikuisellakin on mahdollisuus opetella luontevaa suhtautumista monikielisyyteen ja erilaisiin tapoihin käyttää kieliä. Aikuinenkin voi oppia hahmottamaan kieliä puristisen suorittamisen sijaan toiminnan, osallisuuden ja oppimisen välineinä.

Hyvään kielikasvatukseen ja kielenopetukseen pätevät samat perusperiaatteet kuin kasvatukseen ja opetukseen muutoinkin: Pyri tukemaan, älä tukahduttamaan. Auta tunnistamaan omat kiinnostuksenkohteet. Rohkaise ja tuupi lempeästi eteenpäin. Anna konkreettisia neuvoja ja jätä tilaa oivallukselle. Palkitse ja arvosta.

Kannusta kaikkeen siihen, mikä tukee oppimista eikä vahingoita muita. Esimerkiksi oppilaan oman äidinkielen käyttö päiväkodissa, koulussa tai työharjoittelussa suomen kielen rinnalla on perusteltua, jos se tukee oppimista, osallisuutta ja eheän identiteetin rakentumista.

Mari Honko

Mari Honko on suomen kielen opettaja ja kielentutkija Jyväskylän yliopistossa. 

Flowers, Crocus, Spring, Park, Sea Of Flowers

Lisää kielitietoisuutta

Opetussuunnitelmien perusteet

Kielitietoinen opetus – kielitietoinen koulu

OPH 2017. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/15664-oph-kielitietoinen-opetus-kielitietoinen-koulu_nettiversio.pdf

Mitä on kielitietoisuus ja miten se näkyy koulussa?

Andersen & Ruohotie-Lyhty 2019. Kieli, koulutus ja yhteiskunta 10 (2). https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-maaliskuu-2019/mita-on-kielitietoisuus-ja-miten-se-nakyy-koulussa

Monikielisen oppijan matkassa

Aalto, Mustonen, Järvenoja, Saario 2019. Monikielisen oppijan matkassa -verkkosivusto. https://monikielisenoppijanmatkassa.fi/

Tunne kieli – matka maailman kieliin ja kielitietoisuuteen

Honko & Mustonen (toim.) 2018. Tunne kieli – matka maailman kieliin ja kielitietoisuuteen. Helsinki: Finn Lectura. esittelyvideo: https://www.youtube.com/watch?v=absS0YpIPgE


0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *