IKI-hankkeessa tekemäni varhaiskasvatuksen asiantuntijaharjoitteluni myötä on edelleen vahvistunut käsitykseni siitä, että varhaiskasvattajat tekevät laadukasta työtä ja toimivat tietoisesti lasten kanssa. Etenkin vieraan kielen käyttäminen tekee vuorovaikutuksesta tietoisempaa ja kasvattajat sanottavat toimintaansa enemmän kuin pelkällä lasten äidinkielellä toimiessaan. Kasvattajat kiinnittävät huomiota laadukkaaseen kielen tuottamiseen.

Kasvattajat, joiden toimintaa olen päässyt havainnoimaan, ovat todella systemaattisia toiminnassaan. He käyttävät opetuksen kohteena olevaa kieltä systemaattisesti esimerkiksi lyhyitä ohjeita antaessaan tai tiettyjä fraaseja käyttäessään. Huomionarvoista on ollut myös se, että usein kasvattajat kehuvat lasta opettamallaan kielellä, ja uskovat tämän lisäävän lapsen myönteistä suhtautumista kieleen. Kasvattajat ovatkin maininneet myönteisen suhtautumisen opetettavaan kieleen toiminnan keskeiseksi tavoitteeksi.

Kasvattajat pitävät tärkeänä toiminnallista opettamista. Jokaisella tuokiolla on ollut mukana jotakin toiminnallista, esimerkiksi laululeikkejä. Kasvattajat käyttävät monikanavaista opetusta hyödykseen, eli hyvin usein puheen tukena on kuvia, esineitä tai liikettä. Parhaimmaksi ”välineeksi” kielen opettamiseen kasvattajat ovat maininneet juuri laululeikkien avulla opettamisen. Niiden avulla sanat jäävät parhaiten lasten mieleen. Kieleen tutustuttamisen voi aloittaa esimerkiksi tutulla Pää-olkapää-peppu -laululeikillä, johon löytyvät sanat eri kielillä. Käytettävät menetelmät ovat usein tuttuja niin sanotusta perinteisestä varhaiskasvatuksesta, tutut leikit on käännetty opetettavalle kielelle. Esimerkiksi vanha tuttu Kim-leikki on hyvä keino opetella värejä englanniksi. Eriväriset pikkunallet vaan piiloon kankaan alle ja mikähän väri mahtaa puuttua milloinkin?

Varhaiskasvatusikäiset lapset suhtautuvat uuteen kieleen vailla ennakkoluuloja ja ovat erittäin innostuneita oppimaan uutta. Kasvattajien mukaan varhaiskasvatusikäisillä lapsilla on harvoin tarpeetonta kritiikkiä omaa toimintaansa kohtaan, he uskaltavat rohkeasti yrittää sanoa uusia sanoja eivätkä jännitä, että menikö ääntäminen oikein. Nimenomaan tämä näkökulma on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että kielten opetus, tai ainakin kieliin tutustuttaminen, pitäisi aloittaa jo varhemmin ennen koulun alkua. Kielen opetus on helppo integroida muun toiminnan osaksi ja aloittaa siten lasten tutustuttaminen uuteen kieleen, se ei välttämättä vaadi erikseen järjestettyä viikoittaista tuokiota.

Yleisenä huolena on kielen köyhtyminen sekä lasten kielen kehityksen pulmat. Jatkuva kielitietoinen toiminta on oiva keino tukea kielen kehitystä ja rikastaa lasten sanavarastoa. Kasvattajan on vain otettava se tietoisesti omaksi tavakseen tehdä työtä. Tähän liittyen olisi varmasti opittavaa esimerkiksi kielikylpy -toiminnasta. Kielikylpyyn liittyviä hyviä käytänteitä ovat esimerkiksi kasvattajan oman toiminnan sanoittaminen myös isompien lasten kanssa sekä kielellisiin kysymyksiin vastauksen etsiminen yhdessä lasten kanssa yksiselitteisten vastausten antamisen sijaan. Lasten leikin sanoittaminen laajentaa etenkin pienten lasten sanavarastoa ja samalla aikuisen tulee oltua myös läsnä lasten toiminnassa.

Kielitietoinen toiminta muodostuu tietoisesta tavasta toimia sekä toiminnan tavoitteellisuudesta. Arvokasta on pysähtyä asian äärelle, jo se tekee toiminnasta tietoisempaa.

Kirjoittaja:

Mirva Nousiainen

Varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija, Jyväskylän yliopisto


0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *