Tässä blogitekstissä pääset sukeltamaan lastenkirjaseminaarin tunnelmiin. Hyppy tarinoihin -lastenkirjaseminaari järjestettiin Turussa 21.9.2019 eri hankkeiden yhteisvoimin. Järjestäjätahoina toimivat Erasmus+-hanke, Rinnalla-hanke sekä IKI-TARU. Mukana järjestelyissä oli myös Turun kaupunki ja eritoten kirjastotoimi, sillä seminaari järjestettiin Turun kaupunginkirjaston studiossa.  


Aamu alkoi kahvilla ja hetken vapaalla höpöttelyllä. Paikalla ollut yli neljänkymmenen hengen seminaariväki edusti ainakin varhaiskasvatusta, perusopetusta, kirjastotoimea, yliopistoa sekä lasten- ja nuortenkirjailijoita, mikä teki tilaisuudesta monisyisen siinä mielessä, että kenties harvemmin yhteistyössä toimivat tahot pääsivät vaihtamaan ajatuksia ja verkostoitumaan. 


Ensimmäisen puheenvuoron käytti kymmeniä lastenkirjoja julkaissut Katri Tapola. Katrin viesti oli, että kirjoittamisessa tärkeintä on leikki ja ilo – kaikki ei aina ole niin vakavaa! Katri ajattelee, että lastenkirjat ovat monenlaisia peilejä, joihin vaikuttaa aina katsoja. Lapset ja perheet tulevat hyvin eri taustoista ja asemista, joten esimerkiksi monikulttuurisuuden kuvaamiseen on kiinnitettävä paljon huomiota, jotta ei toisinna jonkun toisen maailmaa tai kulttuuria vain omasta näkökulmastaan. Lasten omaa äidinkieltä on tuettava ja arvostettava. Esimerkiksi Tapola on yhdessä kuvittaja Sanna Pelliccionin kanssa julkaissut Pieni prinssisatu -lastenkirjan, jossa sama teksti on sekä suomeksi että arabiaksi. Pieni prinsessasatu  ilmestyy keväällä 2020 samalla idealla! 

Katrin viesti oli, että kirjoittamisessa tärkeintä on leikki ja ilo – kaikki ei aina ole niin vakavaa!


Katrin jälkeen estradille pääsi Sanna Pelliccioni, joka on kuvittajan lisäksi lastenkirjailija ja tunnettu eritoten Onnipoika-sarjastaan. Sanna on Suomessa edelläkävijä niin sanotuissa sanattomissa kirjoissa tai hiljaisissa kirjoissa (silent book), jotka ovat läheistä sukua kuvakirjoille. Ideana hiljaisessa kirjassa on, että lukija voi itse kertoa tarinaa kirjan kuvien avulla. Sannan tunnetuin hiljainen kirja lienee vaikuttava Meidän piti lähteä, jonka teemana on pakolaisuus. Kirjan lopussa on lukuohjeita lapsille ja aikuisille. Lisää vinkkejä sanattomista kirjoista voi kurkata esimerkiksi Facebookin Sanattomat kirjat – silent books -ryhmästä, jonka ylläpitäjä Sanna on. 


Paneelikeskustelua alusti kustannuspäällikön ja kirjailijan Ville Hytösen puheenvuoro. Ville pohti sitä, että erityisesti varhaiskasvatusikäiselle lapselle on yhtä tärkeää luoda luontainen suhde kirjoihin kuin vaikkapa erilaisiin mobiililaitteisiin. Mikäli lapsi saa möyriä tablettitietokoneiden lisäksi myös kirjojen maailmassa, syntyy suhde lukemiseen, kirjoihin ja kirjallisuuteen jo varhain ja luonnostaan. Lapset pitävät kirjoista ja tarinoista, sillä niissä rakkaus ja empatia voittavat, ne puolustavat nokkeluutta ja tarmoa eivätkä väheksy ketään. Mitkäpä olisivat tuon mahtavampia arvoja tosielämässäkään. Ville pohti myös lastenkirjojen yleisöjä ja esitti niitä olevan useita. Lapsi, sama lapsi aikuisena, aikuinen sekä kyynistynyt aikuinen, jolle ei välttämättä ole luettu. Kuinka hyvää jokaiselle, erityisesti kyynistyneelle aikuiselle tekisikään tarttua välillä lastenkirjaan ja sukeltaa rohkeasti satujen ja tarinoiden maailmaan. 

Mikäli lapsi saa möyriä tablettitietokoneiden lisäksi myös kirjojen maailmassa, syntyy suhde lukemiseen, kirjoihin ja kirjallisuuteen jo varhain ja luonnostaan.


Insipiroivien ja nasevien puheenvuorojen jälkeen oli vuorossa paneelikeskustelu, johon osallistuivat kirjailijoiden lisäksi muun muassa IKI-TARU-hankkeen Rauman johtaja Juli-Anna Aerila sekä niin ikään hankkeessa mentoriopettajana mukana toimiva varhaiskasvatuksen konsultoiva S2-opettaja Anni Ratilainen. Paneelissa keskusteltiin muuan muassa siitä, onko lastenkirja ennen kaikkea viihdettä, kasvatusta vai taidetta. Lisäksi pohdittiin, kenellä on vastuu lastenkirjojen aiheista ja teemoista. Kirjailijalla, kustantajalla vai kenties lapselle lukevalla? Jos esimerkiksi veganismin teemaa tuodaan esille lastenkirjan kautta, onko se päälleliimattua ja mikä silloin on kirjan tekemisen lähtökohta? Polveileva keskustelu ei tarkoituksella tarjonnut suoria vastauksia kysymyksiin, vaan herätti varmasti jokaisen kuulijan pohtimaan teemoja omista lähtökohdistaan. 

Lounaan jälkeen järjestäydyttiin vielä työpajoihin, joissa pohdittiin konkreettisia keinoja (monikielisen) lastenkirjallisuuden ja lukemisen eri tapojen näkyväksi tuomiseen erilaisissa yhteisöissä ja organisaatioissa. Hieman eri kattokäsitteiden alla käydyt keskustelut poikivat lukuisia ideoita, joita käytetään kansainvälisen Open the Door for Reading -hankkeen kirjaseen. Sen ilmestyessä saamme lukea tarkemmin loistavia ideoita ja ajatuksia lukemisen ja lastenkirjallisuuden uusimmista tuulista. Suurkiitos kaikille osallistujille! 

Antti Aaltonen 
IKI-TARU-koordinaattori (Turun yliopisto, Rauman kampus) 

*Blogiteksti alunperin julkaistu IKI-TARU-pedanet-sivustolla


0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *